Ärsyttää.

Päivä 4. 


Mä oon alkanu miettimään, oonko ihan normaali, kun mua ei oo itkettäny paljon yhtään. Kun mietin Teemua, mielen täyttää vaan positiiviset ajatukset ja toivo tulevasta! Mitä ihmettä! Mutta mä en nyt ihan heti päästä irti siitä ajatuksesta, etteikö se ikävä hiivi sieltä minä hetkenä hyvänsä. Ja kyllä mua harmittaa ettei se oo täällä, mutta kyynelkanavat on vaan tukkiutunu ja ärsyttää.

Tänään Teemu lähetti viestin, että sille oli tullut tosi kova ikävä. Se sai mut kyllä surulliseksi ja tuli kyllä vähän ikäväkin... Siellä armeijassa kuulemma on ihan hirveän tarkkaa kaikki. Pitää koko ajan miettiä, mitä pitikään missäkin tilanteessa tehdä. Esim. missä tilanteissa täytyy ylempiarvoisia tervehtiä, millä tavoin puhutellaan yms. Mä kyllä sanon, että en jaksaisi armeijassa viikkoa kauempaa, koska mulla menisi heti hermot tuollaiseen pingottamiseen. Mun luonne on niin kaukana tollasesta typerästä tärkeilystä ja järjestyksestä! Är, ärsyttää, kun Suomessa pitää olla pakollinen armeija. Ihan ku joku sota syttyiskin.

Tänään en oo tehnyt paljoa mitään. Nukuin kolmeen asti, koska päätin, etten poistu kotoa tänään. Ärsytti vaan kaikki, joten oon vaan pelannut tunti tolkulla. Huomisesta sen sijaan tulee mukava päivä, kun menen ystävän valmistujaisjuhliin. :)  (jotka pidetään näin myöhässä) Lauantaina taas nään Teemua, kun on kotiväen päivä. Ja mä todellakin olen menossa sinne!

Mietin tässä, että voisi kirjoittaa mun ja Teemun rakkaustarinan tänne. Miten tavattiin ja miten ollaan eletty tähän päivään asti. :) Ehkä mä vielä tänään yöllä saan senkin aikaiseksi!  ~Mudcake