Otsikko kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tuntuu, että ikävä vaan kasvaa kasvamistaan - mä alan KYLLÄSTYÄ tähän. En tykkää enää yhtään olla yksin, mä haluaisin sen rakkaan vaan takaisin. Haluaisin niin vaan et tää olis jo ohi ja saataisiin taas elää sitä "normaalia" VAPAATA elämää. Mutta eiiiiii, pitää odottaa vielä ikuisuus ja vähän päälle.
Toisaalta, Teemu huomautti eilen, että se on pian ollut siellä jo kolmasosan armeijasta?? Ei siis vielä, mutta jonkun parin viikon päästä se on ollut siellä jo kaksi kuukautta. En voi uskoa, että kohta kolmasosa on jo takana... Ihan mukavaa.
Kun mietin, haluaisinko olla ennemmin se, joka lähtee armeijaan vai se joka jää odottamaan... En osaa päättää. Molemmissa on puolensa.
Odottaminen on hermoja raastavaa. Ei tiedä, mitä tekisi, kenen kanssa olisi. Välillä tuntuu, ettei sulaudu joukkoon, ei löydä paikkaa itselleen tässä 'uudessa' arjessa. Jotenkin ei tunnu luonnolliselta, tuntuu niin kummalliselta olla yksi kahden sijasta. Sun sydän ei ole enää ehjä, se on jaettu toisen kanssa ja se toinen puolisko ei enää olekaan lähellä. Se toinen on lähtenyt, oli kyse vain puolesta vuodesta tai vuodesta, se silti sattuu. Elämästä tulee vain kertaheitolla tylsää. On niin hemmetin tylsää.
Se on samalla kuitenkin kuin vuoristorataa: Viikolla ahdistaa, viikonloppuisin on onnensa kukkuloilla.
Armeijassa oleminenkaan tuskin on herkkua. Joutuu kokemaan samoja tunteita kuin odottaja, mutta myös paljon muuta. Arki muuttu täysin erilaiseksi. Se voi toisaalta olla sekä positiivinen että negatiivinen asia. Yhtäkkiä täytyisi tottua täysin uuteen rytmiin ja kaikki on uutta ja uuvuttavaa. Sua tarkkaillaan koko ajan. Vaatteiden naruja, käytöstä, hiuksia, partaa. Muistithan tervehtiä alikessua? Tehdään monia testejä, mitkä vaikuttaa kaikkeen. Tehdään testejä juoksusta, uimisesta, lihaskunnosta, ammunnasta, johtamisesta, psyykkisestä kunnosta... Korkeammat tahot tarkkailevat jatkuvasti kuin haukat etsien uusia kouluttajia pitääkseen jatkumoa yllä. Jos erehdyt hyväkuntoisena tekemään testit hyvin, saatat hyvinkin löytää itsesi vuoden kestävästä aliupseerikoulutuksesta ja sinne on sitten kanssa mentävä. Huonokuntoiset huoneet, kiertävät taudit, puremat ympäri kehoa, sekä harjoituksista johtuvat vammat kruunaavat koko komeuden. ~Mudcake
Psst! Jo yli 500 kävijää.. Vau, en olisi ikinä uskonut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti