TJ 100

Päivä 80.

Kyllä, nyt se on koittanut, TJ 100. Huomenna (tänään) päästään jo sadan alapuolelle, jee! Sitten on enää kaksinumeroisia lukuja.

Siinä sitten kaikki ilonaiheet tältä päivältä. Tämä päivä on suoraan sanottuna ollut hanurista. Harkoissa sain tietää, etten oo kisajoukkueessa - ainakaan näillä näkymin, mutta tilanne voi hyvinkin muuttua. Treenien ajan pidättelin itkua, odotin koko ajan että pääsen vaan autoon itkemään. Harmittihan mua ihan hirmuisesti, olin niin odottanut pääseväni ja käyttänyt paljon aikaa (myös mun ja Teemun vähäisitä hetkistä) harkoille. Mutta kyllähän mä ymmärrän, etten näin lyhyen treenaamisen jälkeen voi olettaa olevani kisajoukkueessa. Noh, ei kuitenkaan pidä unohtaa, että kaikki on vielä mahdollista...

Surkeana harkkojen jälkeen katsoin kännykkääni ja Teemu oli laittanut viestin. Se ei pystyisi soittamaan tänään, kun niiltä puuttui joku valvoja tai jotain. Iski yhtäkkiä ihan hirveä ikävä ja ahdistus. Olisin niin kaivannut kuulla rakkaan äänen ja purkaa turhautumista... Kotona sitten ärisin pikkuveljelle ja iskälle ja puhkesin oikein kunnolla itkuun.

Nyt on jo parempi olo ja kyllä tästä selvitään. Ei enää kuin vajaat kaksi päivää ja taas nähdään. Huh...
MUTTA TJ 100!!! :)

~Mudcake

Pukuja ja harkkoja

Päivä 72.

Inhoan sitä, kun pitää laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Tänäänkin mulle heitettiin sellainen tilanne päin naamaa. Asia koskien treenejä, nimittäin meille tuli uusi harkkapäivä, mikä on... Tittidii, perjantaina. On muutenkin hankalaa mennä sunnuntaisin harkkaamaan, kun tietää, että oma rakas on lomilla ja kotona odottamassa. Välillä tuntuu, että tarvitsisi kunniamerkin joka kerralta.
Meiltä menee kylläkin sen puolitoista tuntia sunnuntaista, mutta kun se on niin ärsyttävään aikaan, että ne loppuu neljältä, ja Teemu lähtee jo vähän viiden jälkeen. Itsehän en ole mikään aamuvirkku, joten meillä on muutenkin tosi vähän aikaa olla rauhassa.

Ja nyt tulee nämä perjantai-harkat, mitkä loppuu yhdeksältä. Rakas tulee kahdeksan jälkeen. Mä en voi enää melkein koskaan olla sitä vastassa asemalla... Voi että kun voi ärsyttää! Kyse taashan on vain vajaasta tunnista, mutta kun vaan ottaa niin päähän. Jokainen tunti on tärkeä.
Miksi kaiken tapahtuman pitää pakkautua viikonlopuksi? On myös nuortenillat lauantai-iltaisin. Tuntuu, ettei niissäkään jaksaisi käydä enää, kun niin kovasti haluaisi vaan liimautua toiseen kiinni, mielellään taukoamatta. Muutenkin viikonloput on niitä päiviä, jolloin aina keksii mukavaa menoa ja juuri silloin pitää noiden lomien olla. Kyllähän mä sen kuitenkin ymmärrän, mutta blaah.

Ja koska kisakausi on avattu, on käytävä harkoissa.

Anyways, olin sovittamassa niitä hääpukuja. Ehdittiin koluta kaikki paikat läpi ja sovittaa yhdessä paikassa kolmea pukua. Kaikista mielenkiintoisimpaan paikkaan varasin ihan kunnon sovitusajan ensi lauantaiksi!
Mutta ne kolme pukua. Niissä kaikissa oli melkolailla sama idea; tiukka, napakka, korsettimainen yläosa ja levenevä, kerrostettu helma. Ensimmäinen puku oli ihoamyötäilevä ihan lantioon asti ja se oli aivan ihana! Rohkea veto multa, koska en oo koskaan ajatellut, että mulla olis kroppaa sellaiseen, mutta yllätyin todella positiivisesti. Se oli VAU!
Toisesta puvusta en kyllä edes muista paljoa, se oli niin tavallinen, huonosti istuva ja tylsähkö. Mutta ihan nätti. Kolmas puku oli superkallis, jonkun "hienon" ihmisen suunnittelema kimalluskakku. Se ei kylläkään imarrellut mun vartaloa laisinkaan, sai mut näyttämään tasapaksulta. Helma oli uskomattoman kimaltava, siinä oli miljoonaa eri materiaalia ja monenmonta kerrosta. Varmasti jollekin unelmapuku, mutta ei mulle! Ensimmäinen puku oli kyllä todella hyvä ja aijon kyllä vielä miettiä asiaa. Saa nähdä, millaisia unelmamekkoja tuosta viimeisestä paikasta löytyy! :) Can't wait.

Huhhuh, tulipa paljon tekstiä! Jännityksellä odottelen lauantaita.

~Mudcake

 

 

All the birds and all the bees making honey and melodies for you and me
And I'll waste a day away dreaming dreams like these of you and me

I would have wasted all my days in a dream
That's where I know you'll always be
I never stopped to wonder if you might be real
And now you're lying next to me

Before you came to me I was looking at the heavens like Galilee
What the devil would become of me
Tripping over my memories
I'm no longer dream-chasing
I've given up my star-gazing
Oh boy, you're so amazing
I never thought I'd need my life saving

I would have wasted all my days in a dream
That's where I know you'll always be
I never stopped to wonder if you might be real
And now you're lying next to me

 

The one in the white dress

Päivä 66/67.

Mä oon menossa oikeasti naimisiin!! Ei oo totta ei oo totta ei oo totta... Nyt mä alan ymmärtämään, että aika alkaa olemaan käsillä, koska tänään mä päätin kysyä kahta mun parasta ystävää mun kaasoiksi. Molemmat suostuivat mielihyvin, mistä en kyllä yllättynytkään. :)

Me ollaan tosiaan mietitty tätä asiaa jo 1-2 vuoden ajan, että mentäisiin tähän aikaan namisiin.Vaikka välillä kyllä vähän jännittääkin ajatus, tuntuu tää vaan niin hyvältä ja oikealta meistä molemmista. :)
Häät olis tarkoitus pitää ensi kesänä, luultavasti loppukesästä. Juhlapaikka ja kirkko on vielä vähän auki, mutta varmistuvat varmasti ihan pian, jotta saadaan ne varattua mahdollisimman pian.

Mutta niin! Huomenna on se päivä, jolloin mä sovitan mitä luultavammin ekaa kertaa hääpukua tosissani. Oman siskon ja iskän vaimon pukua oon kyllä kokeillut. Vähän kyllä jännittää! 

Oon onnellinen!!

~Mudcake

Superhero!

Päivä 64.

Mä vihaan hammaslääkärissä käyntejä isolla V:llä. Inhoan sitä hajua, tunnelmaa ja ääniä. Se odotushuoneessa vallitseva jännittyneisyys, mahanpohjatunteet... Hurrr.
Tänään mä sen päätin: menen hammaslääkäriin. Olin kyllästynyt jatkuvaan särkyyn ja tilasin särkyajan. Multa paikattiin kaksi reikää ja kun kävelin ulos rakennuksesta, olo oli kuin supersankarilla! Huomasin etsiväni hyväksyviä ja ihailevia katseita: "Tuo on juuri selvinnyt paikkauksesta!" Mutta tietenkään kukaan ei tiennyt sitä, että ensinnäkin olin ollut porattavana, saati sitten pitänyt sitä mahtavana juttuna. Tuli vähän hassu olo, mutta olin vaan niin onnellinen. Pitäisi kyllä iloita enemmän pienistä asioista, kun se niin virkistää mieltä.

Toinen tärkeä juttu tänään oli englannin YO -kuuntelut. Oon päättänyt uusia englannin, kun se meni ihan penkin alle. Oli niin hankala yhtäkkiä taas herätä ennen kahdeksaa aamulla, miltei mahdotonta. Mutta mä selvisin - ja vieläpä ajoissa!! Kokeesta en kyllä osaa sanoa mitään, kuunteluiden onnistumista on niin vaikea arvioida. Ymmärsin kyllä kaiken, mutta hitto kun ne kysymykset pitää esittää niin hankalasti, ettei suomeksikaan välttämättä ymmärtäisi. MUR.

Teemun E-kausi on käynnistynyt hyvin. Ne on jo päässyt kokeilemaan uusia juttuja ja kuulemma on ihan mukavaa. Oon kyllä niin kiitollinen, ettei sitä hajota tuo armeija. Olisi hirvittävää, jos se ei viihtyisi siellä ollenkaan ja joutuisin koko ajan murehtimaan, pärjääkö se nyt varmasti siellä. Tää erossa oleminen on ihan tarpeeksi ahdistavaa ja kamalaa, joten on kyllä niin ihana juttu, että se jopa vähän tykkääkin olla siellä. Mä saan näin murehdittua enemmän itteäni ja sitä, mitä mä aijon tän välivuoden tehdä.
Onneksi eletään cheerleadingin kisakautta ja voisin päästä jopa kisaamaan. Siinä on jo yksi hyvä tavoite ja syy kehittää itseään huippuunsa.

P.S. Mitä ihmettä, olin tänään kaupassa ja siellä soi Gangnam Style! Ihan paras biisi, mutta oikeasti, kaupassa?? :D Nauratti, kun porukka vaan shoppaili naama peruslukemilla. Itse tanssin ihan onnessani käytävillä.


~Mudcake

Illan ohjelma.

Alle tunti Teemuun

Päivä 61.

Vain hetki ja taas nähdään.
Niin odotan sitä halausta.
Ja sitä suudelmaa.
Sitä hymyä.
Nähdä rakkautta toisen silmissä.

~Mudcake

Hengailen täällä rakkaan kotona.

Päivä 58.

Onko outoa, että hengailee poikaystävänsä kotona, vaikkei se, tai sen vanhemmat ole paikalla? Mä teen sitä juuri nyt. Tulin tänne pelaamaan ja muutenkin olemaan omassa rauhassa... Koitin vähä soitella sen kitaraa ja  tuli ihan hirmuinen into oppia soittamaan. Jollain hassulla tavalla tää rentouttaa, kun saa olla täällä sen huoneessa. Tai sitten se johtuu siitä, että saan pitkästä aikaa pelata, jee!
Mun pitäisi kyllä nyt löytää joku työpaikka itelleni. Valmistuin tosiaan lukiosta ja pidän nyt välivuotta, kun tartten aikaa miettiä, minne haluan opiskelemaan. Hainhan mä ihan kolmeenki paikkaan, mutten päässyt, eikä ne oikeen loppupeleissä edes paljoa kiinnostanutkaan. Mutta töihin, minne? Ihan ahdistaa jo miettiä koko asiaa, kun en saa millään päähäni, minne menisin. Blaah.

Mutta nyt, nukkumaan. Hyvää yötä!

~Mudcake