En jaksa edes laskea enää päiviä. Se on ihan pian siinä, bitches.
Nyt aamuna TJ 4.
Tänään oli tosi kiva päivä, täällä meillä oli paljon porukkaa ja pelattiin 7 wondersia (lautapeli) ja Mortal Combatia. Ja täällä oli vauva, meinasin kuolla sen söpöydestä!!
Vauvakuume. Lievä.
Joulu oli muuten aivan ihana, Teemu oli piiitkällä lomalla, jopa kuus päivää saatiin olla yhdessä... Sain rakkaalta ihanan hajuveden, blu-rayn, lupauslahjakortin ja suklaata. :)
...SOON!
Mä en malta odottaa. On varmaan aika epätodellinen olo, enkä millään usko sitä todeksi.
Voi että, miten vähän aamuja jäljellä!! Enää tämä viikko, niin rakas tulee pitemmälle joululomalle. :) Sitten se meneekin omalla autolla kohti viimeistä viikkoa - siviilivaatteet kainalossa. Joten... Nyt kun lauantaina haen Teemun asemalta, se onkin sitten viimeinen kerta, kun enää ikinä haen mun sotilaspoikaystävää kotiin...
Oon varmaan järjiltäni, mutta musta tuntuu kovin... Haikealta? Olihan se jollain tavalla ihanaa, kun oli oma inttimies. Kun ON. Jollain kierolla tavalla romanttista, kun on joku, jota kaivata ja odottaa. Sitten, kun viimein taas tavataan, elämä on hattaraa ja yksisarvisia. Suhde voi myös vahvistua, kuten meidän kohdalla kävi, mutta inttivuosi voi myös pilata tai jopa kokonaan tappaa sen. Kaiken avaimena suhteen kestämiselle on avoimuus. Puhukaa kaikesta, olkaa täysin rehellisiä tunteittenne kanssa!
Mä oon kyllä niin jouluihminen. Kynttilät, jouluruoat, jouluherkut, kuusi, jouluvalot, tuoksut, musiikki... Ahhhhh. Oon niin fiiliksissä, että pian on joulu! Oonkin odottanut joulua jo heinäkuusta asti.... Tosin osasyyllisenä oli myös armeijan loppumisen odotus. ;) Mähän oon kyllä todellakin kuitenkin kesäihmisiä. Mun puolesta vois olla koko ajan kesä ja talvi olis vain joulukuussa ja tammikuussa. Kiitos! Voi apua, tammikuusta puheen ollen. Mä täytän silloin 20. Voi eiii hirveetä, kakskymppinen! Ja mä kun tunnen itteni ihan teiniksi...
Mutta nyt lopuksi, mun lempi joululalu, Josh Grobanin laulamana. Niiiiin ihana, ehdottomasti myös mun lempiversioita. :)
Uskomatonta, mutta totta, nyt on jo TJ 28.... Toi on alle kuukausi!! Nyt kun alkaa miettimään, niin kyllähän tää aika on mennyt suhteellisen reippaasti, vaikka vaikeitakin hetkiä oli kyllä ihan tarpeeksi. Tässähän pian pitää jo alkaa valmistautua uudenlaiseen elämään? Tai no, siihen tuttuun ja NORMAALIIN, mutta kun on jo tottunut tähän oman ajan hirvittävään määrään.
Mä en voi uskoa, miten vähän loppujenlopuksi olin epätoivoinen. Mulla on ollut tosi mukava välivuosi tähän asti!:) Iso kiitos kuuluu ystäville, perheelle ja mun naispuoliselle "varapoikaystävälle". :D
Musta tuntuu, että mun kutsumuksena on olla kampaaja ja/tai meikkitaiteilija. Taas se tuli huomattua, kun mun ystävä pyysi laittamaan sen hiukset valmistujaisiin. Kampaus onnistui kuin onnistuikin oikein hyvin! Siitä innostuneena myös meikkasin ja laitoin kynnetkin. Olin ihan täpinöissäni ja mielessä kävi, että voisin niin tehdä tätä loppuelämäni. Tänäänkin laitoin 'äitipuolelle' hiukset pikkujouluihin ja sain paljon kiitosta.
Harmi vaan, että mulla on kohtuullisen paha ihotauti, atopia. En voisi koskaan ainakaan kampaajaksi alkaa... Mutta meikkitaiteilija/maskeeraaja olisi NIIN mahtavaa. Toisaalta tuo on kyllä sellainen "haaveiluammatti", mutta jos mulla on intohimoa, mä pystyn mihin vaan! Melkein pitäisi olla joku pidempi koulutus tuon meikkitaiteilijan lisäksi, mutta mikä se on? En haluaisi olla kosmetologi. Mitä jää jäljelle, jos kampaajan ja kosmetologin ottaa pois listalta....?
