Voi että, miten vähän aamuja jäljellä!! Enää tämä viikko, niin rakas tulee pitemmälle joululomalle. :) Sitten se meneekin omalla autolla kohti viimeistä viikkoa - siviilivaatteet kainalossa. Joten... Nyt kun lauantaina haen Teemun asemalta, se onkin sitten viimeinen kerta, kun enää ikinä haen mun sotilaspoikaystävää kotiin...
Oon varmaan järjiltäni, mutta musta tuntuu kovin... Haikealta? Olihan se jollain tavalla ihanaa, kun oli oma inttimies. Kun ON. Jollain kierolla tavalla romanttista, kun on joku, jota kaivata ja odottaa. Sitten, kun viimein taas tavataan, elämä on hattaraa ja yksisarvisia. Suhde voi myös vahvistua, kuten meidän kohdalla kävi, mutta inttivuosi voi myös pilata tai jopa kokonaan tappaa sen. Kaiken avaimena suhteen kestämiselle on avoimuus. Puhukaa kaikesta, olkaa täysin rehellisiä tunteittenne kanssa!
Mä oon kyllä niin jouluihminen. Kynttilät, jouluruoat, jouluherkut, kuusi, jouluvalot, tuoksut, musiikki... Ahhhhh. Oon niin fiiliksissä, että pian on joulu! Oonkin odottanut joulua jo heinäkuusta asti.... Tosin osasyyllisenä oli myös armeijan loppumisen odotus. ;) Mähän oon kyllä todellakin kuitenkin kesäihmisiä. Mun puolesta vois olla koko ajan kesä ja talvi olis vain joulukuussa ja tammikuussa. Kiitos! Voi apua, tammikuusta puheen ollen. Mä täytän silloin 20. Voi eiii hirveetä, kakskymppinen! Ja mä kun tunnen itteni ihan teiniksi...
Mutta nyt lopuksi, mun lempi joululalu, Josh Grobanin laulamana. Niiiiin ihana, ehdottomasti myös mun lempiversioita. :)
~Mudcake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti