Päivä 152.
Uskomatonta, mutta totta, nyt on jo TJ 28.... Toi on alle kuukausi!! Nyt kun alkaa miettimään, niin kyllähän tää aika on mennyt suhteellisen reippaasti, vaikka vaikeitakin hetkiä oli kyllä ihan tarpeeksi. Tässähän pian pitää jo alkaa valmistautua uudenlaiseen elämään? Tai no, siihen tuttuun ja NORMAALIIN, mutta kun on jo tottunut tähän oman ajan hirvittävään määrään.
Mä en voi uskoa, miten vähän loppujenlopuksi olin epätoivoinen. Mulla on ollut tosi mukava välivuosi tähän asti!:) Iso kiitos kuuluu ystäville, perheelle ja mun naispuoliselle "varapoikaystävälle". :D
Musta tuntuu, että mun kutsumuksena on olla kampaaja ja/tai meikkitaiteilija. Taas se tuli huomattua, kun mun ystävä pyysi laittamaan sen hiukset valmistujaisiin. Kampaus onnistui kuin onnistuikin oikein hyvin! Siitä innostuneena myös meikkasin ja laitoin kynnetkin. Olin ihan täpinöissäni ja mielessä kävi, että voisin niin tehdä tätä loppuelämäni. Tänäänkin laitoin 'äitipuolelle' hiukset pikkujouluihin ja sain paljon kiitosta.
Harmi vaan, että mulla on kohtuullisen paha ihotauti, atopia. En voisi koskaan ainakaan kampaajaksi alkaa... Mutta meikkitaiteilija/maskeeraaja olisi NIIN mahtavaa. Toisaalta tuo on kyllä sellainen "haaveiluammatti", mutta jos mulla on intohimoa, mä pystyn mihin vaan! Melkein pitäisi olla joku pidempi koulutus tuon meikkitaiteilijan lisäksi, mutta mikä se on? En haluaisi olla kosmetologi. Mitä jää jäljelle, jos kampaajan ja kosmetologin ottaa pois listalta....?
Ps. Teemu tulee tunnin päästä.... JEE c:
~~Mudcake
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti